Harvinainen kuva, Milla on 50cm päässä lapsenlapsestani - yleensä Millaa ei edes näy niinä päivinä, kun pikkumies on meillä hoidossa. Nyt nukkuivat lähetysten sulassa sovussa

Tämä haaste tuotti pikkasen päänvaivaa, miten kissani olisivat kuin koirat, hmm. Sitte muistin, Milla osaa noutaa kuten koiratkin . Paperipalloa kun viskoo menemään, Milla noutaa sen vaikka 20 kertaa takaisin. Tänään kun leikittiin, Milla innostui ihan kehräämään asti !

Yritin kuvata Millaa, kun sille on kasvanut rintakarvat, mutta eihän se pysy hetkeäkään istuma-asennossa, kun kameran huomaa.

Silmät ainakin tarvii pitää suljettuina. Millalla ei ole tänä keväänä ollut ollenka karvanlähtöä, tuleeko karvanlähtö joka kissalle vuosittain ? Janella on karvanlähtöä ollut jo kuukauden verran, mutta niitä ei edes huomaa, pehmeitä ruskeita untuvia. Millalla taas viime keväänä karvanlähdön aikaan sohvat oli valkoisenaan pitkiä karvoja. Huomenna matkataan mummulaan 400km, aina kun Milla pelkää, siitä irtoaa hirveästi karvaa, joten karvantäyteinen viikonloppu edessä.

Iltanokoset, jaksaa taas yön leikkiä .

Väsäsin kissoille uuden lelun nauhasta ja puuhelmistä ja Millakin innostui leikkimään ♥.

Koko yöthän Milla leikkii yksikseen, mut harvemmin ihmisten kanssa.

Voi Millaseni, sillä on niin kauniin väriset silmät, mutta kuvata niitä saa vain harvoin ja silloinkaan ne ei ole kunnolla auki.

Miten ihania poseerauskuvia saisikaan nyt, kun turkkikin on suht hyvässä kuosissa, mutta kamerakammo vaivaa tätä kisuneitiä, eikös tämä tuima ilme kerro kaiken ?

Vastaan Moninaisen haasteeseen.

Neljännen kansion neljäs kuva:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Hiukan piti huijata, sillä mulla ei ole kuvia neljässä kansiossa, vaan kahdessa. Kaikki kuvat on koneella kuukausittain ja omani mahtuu kahteen kansioon, toisessa kuvia mitä liitän vuodatukseen ja toinen kansio piti avata, johon tallennan sähköpostistani kuvia. Tiuhaan tahtiin puhdistan tuota yhtäkin kansiota, en tykkää, että siellä on liikaa kuvia.

Mutta kuvaan, se on neljäs kuva, Milla se siinä ekana iltana meillä kotona, 1v 4kk sitten. Enpä olisi uskonut, että Milla onkin arka, nirso ja ei tykkää silittämisestä. Mitenhän monta kuukautta yritin, tosissani yritin saada sitä pitämään musta, mutta ei tullut kauppoja ei.

Joskus ärsyttää suunnattomaste, kun esim. käväisen keittiössä, Milla luikkii matalana piiloon, aivan kuin se pelkäisi mua. Jos yritän silittää, se nappaa käteeni kiinni. Ruokailun olen hyväksynyt, kelpaa vain possunsuikaleet ja eläinkaupan naksut. Lähes kaikkea sillä yritin, katkarapuja, tonnikalaa, seitä, sydäntä, kanaa, lohta, silakkaa, kermaviiliä, munaa, jauhelihaa, nautaa, kissan purkkiruokia - kun ei kelpaa niin ei kelpaa.

Milla on valinnut perheestämme poikani, 14v, ihmisekseen. Milla kuulee hyvissä ajoin milloin Joonas avaa ulko-oven, useimmiten se kuulee sen ennen mua ja ryntää Joonasta vastaan, joka kerta. Pääasiassa Milla oleilee Joonaksen huoneessa ja jos Joonas on vessassa, mouruaa oven takana. Jos Joonas on liian kauan pois kotoa, Milla mouruaa sen huoneessa ikäväänsä. Minne Joonas liikkuu, siellä myös Milla liikkuu.

Ei Janen hankinta ollut missään mielessä virhehankinta, Milla & Jane leikkii yhdessä, selvästi niistä on seuraa toisilleen, vaikka Milla yleensä leikkii yöt ja nukkuu päivät ja Jane toimii päinvastoin. Yhtään rohkeammaksi Milla ei Jane-huimapään myötä muuttunut, eikä oppinut syömään laaja-alaisemmin ja kuten todettu silittämisestä ei pidä eikä valokuvaamisesta. Milla pakenee aina, kun näkeekin kameran.

Haastaa piti neljä elikkäs Villasukka, Villikissa, Varjoyrtti ja Villiviini.

Tonttujako siellä kurkitaan, ehei, vaan lintupaisteja, vielä näin aamutuimaan ne uskaltautuu parvekkeelle syömään.

Toivottavasti Milla ei loukkaantunut, kun eilen illalla se innostui juoksemaan laservalon perässä ja se vain oli niin koomisen näköistä, että nauroin kippurassa. Tässä joskus totesin, että Milla on kuin vanha kissa jo ( 1,6v ), kun ei enää leikikään. Vaan leikkiihän tuo - joka ainut YÖ ! JA KOKO YÖN. Kun sammutan valot ja tv:n ja käyn nukkumaan, Millan leikkiaika alkaa oitis. Harmi, että on saanut houkuteltua Janenkin tuohon rytmiin, että yöt kukutaan ja päivät nukutaan. Mieluusti kissojen touhuja seuraisi päivisin...eikä öisin.

Yöllä kun kävin vessassa, niin näin Millaneidin syömässä Kitekatin märkäruokaa ! Vaikka vieressä oli possunsuikaleitakin ! Eka kerta , kun onnistuin näkemään Millan syömässä märkäruokaa !

Kuva on yöllä otettu, harjoittelin kamerani eri toimintoja...

eilen illalla ja innostui leikkimään pitkästä aikaa. Heitin sille paperipalloa ja Milla kantoi sen suussaan mulle takaisin, ainakin parikymmentä kertaa jaksoi. Jännä juttu, että joskus kissamme muistavat tuon, että paperipallon voi tuoda takaisin, useimmiten eivät.

Millasta kuvat pitää ottaa pikapikaa, se kun inhoaa olla kuvattavana ja kipaisee sängyn alle varmuudeksi heti, kun kuulee kameran käynnistysäänen.

Ja vielä kuvaa kumppaneista yhteisillä päivänokosilla ;

Millan leikkauksesta on tänään kolme viikkoa. Haava parantui hyvin, nyt on pieni sänki karvaakin kasvannut paljaille alueille ;

Millan väritys muuttaa yhä muotoaan, nyt "värivirhetassu" on melkein kokonaan ruskea.

Tuumaskelin miten Janen tulo on muuttanut Millaa -

• enää Milla ei vietä päiviään Joonaksen huoneessa vaan olkkarissa ja iltaisin Millan löytää eteisestä, lähellä kaikkia tapahtumia, muttei kuitenkaan liian lähellä.
• silittämisestä Milla ei vieläkään pidä, mutta tulee sentäs sohvalle viereeni
• yhtään monipuolisemmin Milla ei syö, vaikka ajattelin, että kissa ahneuksissaan söisi enempi, kun niitä on kaksin kappalein, tai no naksuista menee nyt useampi merkki, kun Nutroa ei enää saa.
• ei Milla musta rohkeampikaan ole, pelkää yhä ruokapussin rapinaa, ei siitä saa kaveria tyhjentämään kauppakasseja tai pesemään mattoja,mutta riittää kun Jane tarjoaa auttavat tassunsa joka puuhaan:)
• en myöskään löydä mitään huonompaan suuntaan menemistä, joten kaikki on ok ja toivottavasti Milla pitää kissakaveristaan.

Ja huh huh, ehkä Millan juoksuajan merkit olikin vain hormoonihäiriö, kun puskemiset, mouruamiset, alapään nuolemiset ja Janelle sähähtelyt on loppuneet. Seuraillaan tilannetta, milloin merkkejä taas tulee ja pitääkö joskus turvautua lääkkeisiin.

Voihan pesussa käyttää tätä karvaisempaa tassuakin.

Näin minä hoidan itse kynnet, kun emäntä on turhan laiska sillä saralla.

Monikos teistä saa kielen nenänpäähän ?

Aika pesutyö näissä pitkissä karvoissa.

Takajalka vielä ja valmista tuli.

Punnitsin Millan ennen leikkausta, 2,7kg. Nyt viikko leikkauksen jälkeen Millan paino on tippunut 0,5kg. Ihan normaali oma itsensä se on, juoksee ja hyppii, että silleen on hyvin parantunut. Mutta kyllä siihen on sattunut, kun vattan kohdalla on nyt pelkkä kuoppa. Punnitsen ens viikolla uudelleen, peukut pystyyn, että paino edes hiukan nousisi. Hassua kun Jane 4kk ja Milla 1,3v painavat nyt tasan saman verran.

Kuvaa Millan uudesta tassutyylistä ;

Siinä oli leikkauksen ajan tippa. Harmi vain karvat ajettiin pois just siitä kohtaa millä kissa tapaa itteään pestä.

Leikkausaika oli 16.45, käskettiin tulla hakemaan kissa pois 18.30. Laitettiin Millalle sitte kumminkin kissarutto ja nuharokotteet, vaikka olen niistä kahta mieltä - onko kenenkään tutun kissa sairastunut kissaruttoon tai nuhaan ? Harvinaista varmaan, meillä ainaskin, kun sisäkissoja ovat, mut eläinlääkäri sanoi, että viruksen voi tuoda sisälle vaikka kengänpohjassaan. Koska Janella on tarkoitus teettää pennut, suojasin samalla ne, ettei niistä tule epämuodostuneita altistuessaan virukselle.

Milla nukkui yhteentoista asti - silmät auki ja kieli suusta roikkuen.

Tosi huono leikkausaika valittiin, kun olisin halunnut vahtia Millaa heräämisen jälkeen, mut uni vei voiton. Milla käveli seiniä päin, töks, vain kuului, kun kauluri osui seinään. Ei ollut aamusti pissaa, kakkaa, oksennusta missään. Voihan olla virhekin, mut poistin kaulurin, se näytti kidutusvälineeltä. Sitä olis pitänyt pitää 10 päivää, jottei kissa pääse nuolemaan haavaa. Tikit sulaa itekseen pois, eikä niitä haavassa edes näy.

Pidän kissat nyt yhessä huoneessa, jotta pystyn valvomaan, ettei haavaa nuolla. En öitä kuitenkaan pysty valvomaan, joten mun tuurilla haava kuiteskin tulehtuu. Milla ei paljoa liiku, ei se mitään ole syönyt eikä juuri juonutkaan. Lattialla se makaa, vaikka olen tehnyt sille useita pehmeitä petipaikkojakin.

Ja miten kivaa, nyt kumpakin kissa sähisee toisilleen. Leikkaus + rokotukset maksoi yhteensä 113e. Kipulääkkeen vaikutus kestää vain tähän päivään asti, kuvitteleeko ne, ettei kissat kärsi leikkauksen jälkeen...musta vois hyvin antaa kipulääkettä ainakin kolme päivää leikkauksen jälkeen.

Ps.Nyt Milla meni syömään, hyvä juttu !

Pss.Kello 13.30 - Milla jo hyppäs viereeni sohvalle, hiukan se antaa päästä silittää, paljon en silitä, jottei se hyppää pois.Ja tietysti paljon helliä leperryksiä :) Silmissä sillä on vielä eilisiä kosteutustippoja, mutta saa itse pestä ne kohan tokenee.

Kissojen sähinätkin loppui, huh ! Milla painaa 1,3v 2,7kg ja Jane 4kk ikäisenä 2,1kg, menee pian Millan ohi.

Tänään se sitten on, Millan leikkauspäivä. Hiukan harmittaa, kun on saavutettu suuri edistysaskel ja Milla haluaa itse tulla sohvalle viereeni, tonni vetoa, et tän päivän jälkeen tuota ei taas vähään aikaan tapahdu. Olen antanut Millan olla rauhassa vieressäni, joskus en vain voi vastustaa hiukan silittää päälaelta ja leperellä tyhmiä - aina siitä seuraa koko turkin uudelleen nuoleminen.

Mitenhän käy leikkaushaavan, noin neuroottinen nuolija ei varmasti osaa jättää haavaa rauhaan. Toivottavasti saa tötterön päähänsä, vaikka se päässä pystyis syömäänkin, pitää se varmaan pari kertaa päivässä poistaa, jotta toinen pääsee pesemään ittensä. Ja kun minä olen kotona ja hoidan kissaa, varmasti yhdistää kivun + kaulurin=rääkkäyksen minuun ja luottamus minuun on mennyttä taas ties miten pitkäksi aikaa.

Milla hyppäs ite mun viereeni sohvalle nukkumaan, moista ihmettä ei oo ainakaan kahteen kuukauteen saanut kokea.Sain jopa silittää sitä. Mutta Janelle sähähtelyt jatkuu, sais jo lopettaa.

Jup, Millalla alkoi juoksuaika, karmeaa mouruamista koko päivän. Onneks oli yön hiljaa... Eka juoksuaika Millalla oli toukokuun tokalla viikolla, eli 3,5kk väliä. Nyt Milla on 1,2v , ehkä sen vois leikkauttaa jo. Nyt Millaa ärsyttää Janenkin seura, sähähtelee sille, mikä ei kuulosta yhtään kivalta.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä vai miten se nyt olikaan...

Eipä ole Milla ennen ollut parvekkeen kukkalaatikossa, nyt meni tutkimaan miksi Jane siellä niin viihtyy :)

Milla odottaa kotiin lähtöä. Sain idean, että rakennettaisiin mökille kissoille ulkotarha. Tedään se mökin terassin toiseen päätyyn, verkoitetaan se ja muksut jo yhen kiipeilypuun sinne nikkaroivat.

Jotensakin turhauttavalta tuntuu, kun Milla on taas niin etäinen kuin olla voi. Ei juuri samaan huoneeseen mun kanssani tule. Aamulla kun torkuin sängyssä, mietein miten ihanaa olisi, kun Milla tulisi viereen pötköttämään, mutta sellaista ihmettä tuskin koskaan tapahtuu. Mitä iloa on kissasta, jota ei saa silittää, ei ottaa syliin, joka nukkuu päivät, leikkii yöt, jota harvoin päivällä edes näkeekään ? No tämä kuuluu sarjaan honot päivät. Pitänee pitää parin päivän tauko sen huomioimisessa, jospa se sitten edes suvaitsisi tulla jalkoja joskus puskemaan.

–Mutta toisaalta, mikäli haluat elämääsi jonkun, joka ei ikinä tule kun kutsut, ei huomioi kotiinpaluasi, kävelee ylitsesi, juoksentelee läpi yön ties missä, tulee kotiin vain syömään ja nukkumaan ja käyttäytyy aivan kuin sinun ainoa olemassaolosi syy olisi hänen passaamisensa: HANKI KISSA !

Mirrixin ohjeessa oli, että alle 3v tarttis madottaa 4krt/vuosi, mut Milla sai nyt vasta "ekan" matokuurinsa meillä. Tuumasin, että sisäkissalle, joka syö vain pakasteen kautta annettua possun ulkofilettä ja kuivamuonaa, ei niitä niin useita tarvita. Ei ainakaan mitään merkkejä madoista ole näkynyt, mut parempi madoitus oli hoitaa ennen uuden kissan tuloa. Ihan kätevästi se sujui, ruisku suuhun ja siinä se.

Mieteinpä eilen sellaistakin asiaa, että Milla tuskin pentupipanoihin koskee, mutta onko aikuisten pipanat liian isoja pennulle ? Anna vastas, ettei huolta, luotan siihen. Milla kyllä hylkäs pentupipanat, kun sai aikuisten pipanoita maistaa. Toivon Janesta monipuolista syömäriä, Millalle kun on koitettu niin seitä raakana, paistettuna, keitettynä, silakkaa, lohta, katkarapuja, tonnikalaa, nakkeja, sydäntä, kanaa, jauhelihaa, nautaa - ei kelpaa. MIKÄÄN märkäruoka ei maistu, kymmentä merkkiä ainakin on kokeiltu. Eikä myöskään mikään maitotuote uppoa, ei piimä, jogurtti, kermaviili, juusto, ei edes nuole jätskiä. Luotan eläinlääkärin sanaan, että kissa pärjää kuivamuonallakin ja syöhän Milla sentäs possun ulkofilettä, ettei se nyt pelkästään kuivamuonalla ole. Joskus se voi syödä puolikkaan kalkkunaleikesiivun.

Jane on saanut ekan rokotuksensa ja se on mikrosirutettu.

kun Jane ei vielä ole maisemissa. Milla tapaa istua parvekkeen pöydällä iltaisin ja kuka ties vaikka yölläkin, kun parvekkeen ovi on yötäpäivää auki. Tyynen rauhallisesti istuu ja katselee ympärilleen, välillä nuuskuttaa uusia hajuja ja joskus sattuu joku yöperhonen saalistettavaksi.

Aika hyvin kuva onnistui, vaikka on otettu klo 23 eilen illalla ilman salamaa. Kamera kyllä väitti kuvan olevan alivaloittunut, mutta ei se mua yhtään haittaa.

Sain eilen hoitaa tyttärenipoikaa, ikää 6vkoa. Milla pelkäsi vauvaa, kaks kertaa ne esittelin ja kummallakin kertaa Milla ryntäs kauhuissaan pakoon ja pysytteli piilossa koko päivän, kunnes illalla vein vauvelin omille vanhemmilleen. Ja leikki ihan koko yön...juoksuspurtteja otti, vauhdilla kiipeilytelineeseen ja pois ja "kivointa" se, kun se tulee välillä haistelemaan hengitystäni ja sen viiksikarvat kutittaa kasvojani. Miksi kissan pitää olla yöeläin, musta olis kiva päivisin ja iltaisin seurata Millan puuhia eikä niinkään öisin...

Tuli mieleen vanhimman tyttäreni norjalainen metsäkissa Juulia, harmittaa yhä etten ottanut sitä aikoinaan meille, kun joutuivat luopumaan siitä. Siinä oli niin sydämellinen ja ihana kissa, etten kuunaan ole toista yhtä ihanaa kisua tavannut. Tyttärenipoika kun opetteli nousemaan seisomaan, otti Juulian karvoista kiinni ja kampesi ittensä pystyyn ja Juulia seisoi paikoillaan tyynen rauhallisesti. Ja että se viihtyi sylissä, se oli niin ihana !

Kun ei vielä pariin viikkoon ole esitellä Janen kuvia, laitetaan yks kuva Millasta kun nukkuu ;

Ps. Onko kellään vinkkejä miten saada kissa oksentamaan karvapallot pois ? Milla yökkäili toissa yönä, muttei oksennusta tullut. Kammottaa ajatus, että karvamöykky tukkii sen suoliston. Laitoin herneitä kasvamaan, ainoa vihreä, mitä Milla syö. Ohra ei kelvannut ja pihan ruohoista se ei tajua tuon taivaallista.

Tässä taannoin oli Lokilikkakisa ja niin vain Milla meni ja voitti koko kisan :)

Noista ajoista ainakin Millan kasvojen väri on tummunut. Ikää Millalla oli tuolloin 7kk.

Tämä kuva ei selityksiä tarvinne ;

Ei, ei Milla itse laiturin kaiteelle kiivennyt, Milla kammoaa mökillä oloa, tai ehkei tällä kertaa enää niin paljoa kuin ennen, taitaa kisu alkaa tottumaan mökkielämään. Milla tuli meille viime syyskuun puolessa välissä, eikä montaa kertaa sen kanssa ehditty mökillä käymään ja talvella ei ollenkaan. Eli nyt se on kuin uudestaan opettelua.

Mökkimme on saaressa ja venematkaa on puol kilsaa, sitä se tietenkin pelkää, kuljetuslaatikossa kaikki sujui nyt kuitenkin ok. Takka rätisee, sitä pelätään. Nyt olikin niin lämmintä, ettei takan lämpöä tarvittukaan. Milla kun pelkää, se menee peiton alle piiloon ja yleensä se mökillä onkin omassa päivänpeiton kolosessaan. Tiedä miten paljon asiaan vaikutti se, että Millan IHMINEN eli Joonas oli mökillä mukana, nyt se meinaan leikki ja juoksenteli koko viikon edestä. Pelosta ei ollut tietoakaan. Mökin ovi oli iltaan asti auki ja kertaakaan Milla ei ei ees käynyt ovella. Joonas laittoi oven eteen tuolin pehmusteen esteeksi ( niinkuin kissalle 50cm tuntuis missään ). Ja jumps, sinnehän Milla lopulta terassille hyppäsi esteen yli :) Eli siitä asti pidettiin ovi kiinni.

Vaikka Milla on meillä pian vuoden ollut, mein perhe jaksaa yhä ihastella sen jokaista hyppyä ja temppua. Sylissä sitä jokainen tahtois pitää, mutta Milla ei sylikissa ole, ikävä kyllä. Joskus kun Milla on unentokkurassa, silloin sitä saa silittää. Siksi toiveissa onkin, että Baby Jane olisi hiukan sosiaalisempi tapaus kuin Milla, saisi edes joskus nauttia kissan sylissäolosta, ei sille mitään voi, aina vain niiden pehmoista turkkia tekee mieli silittää.

Se olisi tänään Millan 1v synttärit, sankari itse leikki läpi yön, liekö juhlistanut suurta päiväänsä etukäteen:) Vaa´allakin käytiin eilen, hentoinen neiti on, painaa 2,5kg. Johtuuko siro koko geeneistä, nuoruudesta, nirsoudesta ruokien suhteen tai sitte on tiputtanut kilon talvikarvaa:)

Sainhan kuvatuksi nuo ihqt sinisilmät, kiitos uuden kamerani, vanhan kameran kanssa Milla oppi laittamaan silmät kiinni, kun kamera lähestyi, vaikken salamaa käyttänytkään. Ehkä tämä uuden kameran pinkki väri miellyttää neitosta enempi:)

Loppuun Millan söpö sivuprofiili.